1 Minä olen Saaronin kukkanen, olen laaksojen lilja.
2 Niinkuin lilja orjantappurain keskellä, niin on minun armaani neitosten keskellä.
4 Hän on vienyt minut viinimajaan; rakkaus on hänen lippunsa minun ylläni.
6 Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, ja hänen oikea kätensä halaa minua.
7 Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa.
8 Kuule! Rakkaani tulee! Katso, tuolla hän tulee hyppien vuorilla, kiitäen kukkuloilla.
9 Rakkaani on gasellin kaltainen tai nuoren peuran. Katso, tuolla hän seisoo seinämme takana, katsellen ikkunasta sisään, kurkistellen ristikoista.
11 Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan.
12 Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.
13 Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.
15 Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa.
16 Rakkaani on minun, ja minä hänen-hänen, joka paimentaa liljojen keskellä.
17 Kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat, kiertele, rakkaani, kuin gaselli, kuin nuori peura tuoksuisilla vuorilla.