1 (H40:20) Voitko onkia koukulla Leviatanin ja siimaan kietoa sen kielen?
2 (H40:21) Voitko kiinnittää kaislaköyden sen kuonoon ja väkäraudalla lävistää siltä posken?
3 (H40:22) Rukoileeko se sinua paljon, tahi puhutteleeko se sinua lempeästi?
4 (H40:23) Tekeekö se liiton sinun kanssasi, että saisit sen olemaan orjanasi ainaisesti?
5 (H40:24) Voitko leikkiä sillä niinkuin lintusella tahi sitoa sen tyttöjesi pidellä?
6 (H40:25) Hierovatko pyyntikunnat siitä kauppaa, jakavatko sen kauppamiesten kesken?
7 (H40:26) Voitko iskeä sen nahan täyteen ahinkaita ja sen pään kala-ahraimia?
8 (H40:27) Laskehan vain kätesi sen päälle, niin muistat sen ottelun; et sitä toiste yritä!
11 (H41:2) Kuka on minulle ensin antanut jotakin, joka minun olisi korvattava? Mitä kaiken taivaan alla on, se on minun.
12 (H41:3) En saata olla puhumatta sen jäsenistä, en sen voimasta ja sorjasta rakenteesta.
13 (H41:4) Kuka voi riisua siltä päällysvaatteen, kuka tunkeutua sen kaksinkertaisten purimien väliin?
14 (H41:5) Kuka on avannut sen kasvojen kaksoisoven? Sen hammasten ympärillä on kauhu.
15 (H41:6) Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä.
16 (H41:7) Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse.
17 (H41:8) Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.
18 (H41:9) Sen aivastus on kuin valon välähdys, sen silmät ovat kuin aamuruskon silmäripset.
19 (H41:10) Sen kidasta lähtee tulisoihtuja, sinkoilee säkeniä.
20 (H41:11) Sen sieramista käy savu niinkuin kihisevästä kattilasta ja kaislatulesta.
21 (H41:12) Sen puhallus polttaa kuin tuliset hiilet, ja sen suusta lähtee liekki.
22 (H41:13) Sen kaulassa asuu voima, ja sen edellä hyppii kauhistus.
23 (H41:14) Sen pahkuraiset lihat ovat kiinteät, ovat kuin valetut, järkkymättömät.
24 (H41:15) Sen sydän on valettu kovaksi kuin kivi, kovaksi valettu kuin alempi jauhinkivi.
25 (H41:16) Kun se nousee, peljästyvät sankarit, kauhusta he tyrmistyvät.
26 (H41:17) Jos sen kimppuun käydään miekoin, ei miekka kestä, ei keihäs, ei heittoase eikä panssari.
27 (H41:18) Sille on rauta kuin oljenkorsi, vaski kuin lahopuu.
28 (H41:19) Ei aja sitä pakoon nuoli, jousen poika, akanoiksi muuttuvat sille linkokivet.
29 (H41:20) Kuin oljenkorsi on sille nuija, keihästen ryskeelle se nauraa.
30 (H41:21) Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.
31 (H41:22) Se panee syvyyden kiehumaan kuin padan, tekee meren voidekattilan kaltaiseksi.
32 (H41:23) Sen jäljessä polku loistaa, syvyydellä on kuin hopeahapset.
33 (H41:24) Ei ole maan päällä sen vertaista; se on luotu pelottomaksi.