1 Kun Samuel tuli vanhaksi, hän asetti kaksi poikaansa israelilaisten tuomareiksi.
2 Vanhemman pojan nimi oli Joel ja nuoremman Abia; he toimivat tuomareina Beersebassa.
3 Samuelin pojat eivät kuitenkaan seuranneet isänsä jälkiä, vaan tahtoivat käyttää asemaansa hyödykseen, ottivat vastaan lahjuksia ja antoivat vääriä tuomioita.
4 Siksi Israelin vanhimmat kokoontuivat ja menivät Samuelin luo Ramaan.
6 Samuel pahastui kovin siitä, että he pyysivät häneltä kuningasta johtajakseen. Hän rukoili Herraa,
8 He tekevät nyt sinulle saman, mitä ovat tehneet minulle siitä alkaen kun toin heidät pois Egyptistä: kerran toisensa jälkeen he ovat hylänneet minut ja palvelleet muita jumalia.
10 Samuel kertoi Herran sanat kansalle, joka pyysi häneltä kuningasta.
12 ja tekee toisista tuhannen miehen ja viidenkymmenen miehen päälliköitä, tai hän teettää heillä omia kyntö- ja korjuutöitään sekä valmistuttaa itselleen sotatarvikkeita ja vaunuvarusteita.
13 Myös tyttärenne hän ottaa teiltä hajuvoiteiden valmistajiksi, keittäjiksi ja leipojiksi.
14 Hän ottaa teidän parhaat peltonne, viinitarhanne ja oliivilehtonne ja antaa ne omalle väelleen.
15 Hän kerää veroina kymmenykset peltojenne ja viinitarhojenne sadosta ja antaa ne hoviherroilleen ja väelleen.
16 Teidän parhaat orjanne ja orjattarenne, härkänne ja aasinne hän ottaa ja teettää niillä omia töitään.
17 Hän kerää veroina kymmenykset lampaistanne ja vuohistanne, ja te itsekin joudutte hänen orjikseen.
21 Samuel kuunteli, mitä kansalla oli sanottavana, ja kertoi sen Herralle.